Suomen lasten- ja nuorisopsykoterapiayhdistys
Föreningen för barn- och ungdomspsykoterapi
The Finnish Association for Child and Adolescent Psychotherapy
Kevään 2005 koulutuspäivät 21.-22.1.2005
Paikka: Radisson SAS Royal Hotelli, Runebergink. 2, 00100
Helsinki
Kouluttaja: psykologi, psykoterapeutti Elisabeth Cleve,
Erica-stiftelsen, Tukholma.
Psychotherapy for children with special needs
Perjantai 21.1.05
Short-time intervention/Crisis therapy
08.45-09.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi
09.30-11.00 A big one and a little one are gone. Crisis therapy
with a two-year-old boy.
11.00-12.00 Lounas
12.00-13.30 General aspects of crisis psychotherapy. How/when/why
it works? How do the child and the therapist know it helps?
13.30-14.00 Kahvitauko
14.00-15.30 Case presentation by participant. General discussion.
Saturday 22.1.05
Adopted children in psychotherapy
09.00-10.30 An adopted child in psychotherapy. Case descriptions
and narratives.
10.30-11.00 Kahvitauko
11.00-12.30 General aspects of psychotherapy for adopted children.
What must be taken into consideration? Important and difficult
matters to deal with.
12.30-13.30 Lounas
13.30-15.00 Case presentation by participant. General discussion.
15.00 Päätöskahvi
Kouluttaja, psykologi, psykoterapeutti Elisabeth Cleve tuli
laajasti tunnetuksi kirjallaan Från kaos till sammanhang, jossa hän
kuvaa tummaihoisen adoptiopojan, Douglasin, pitkää tietä
hämmennyksestä ja hajanaisuudesta eheyteen ja yhteyteen muiden
kanssa. Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Kaaoksesta kohti
eheyttä – ADHD-lapsen tarina (WSOY,2003), ja se on äskettäin
julkaistu myös englanniksi.
Tässä Helsingin-seminaarissa ei keskustella Douglasista, koska
hänen tarinansa on monelle tuttu. Esimerkit ovat muiden
adoptiolasten hoidoista. Esillä on myös pieni Victor, vain 2,5
vuoden ikäinen poika, joka menetti äitinsä ja pikkuveljensä
onnettomuudessa. Cleve on julkaissut Victorin kriisihoidosta kirjan
En stor och en liten är borta, joka saataneen suomeksi juuri
seminaarin alla. Jos niin hyvin käy, kirjaa on saatavana
seminaarissa samoin kuin esikoisteostakin. Hinta on kaupan hintoja
edullisempi.
Kirjat todistavat, että Cleve on lasten psykoterapian alalla
harvinainen kyky, joten odotamme hänen seminaariaan mielenkiinnolla.
Koulutuspäivien kieli on englanti
Ilmoittautuminen seminaariin tapahtuu sähköpostilla… (kenelle se
nyt olikaan?)
Osallistumismaksu on 250 euroa, yhdistyksen jäseniltä 220 euroa.
Maksuun sisältyvät lounaat kumpanakin päivänä sekä aamu- ja
iltapäiväkahvit. Maksu yhdeltä päivältä on 130 euroa (?)
Osallistumismaksu suoritetaan Suomen lasten- ja
nuorisopsykoterapiayhdistyksen tilille Sampo 800010 – 1670497
viimeistään 15.12.2004.
Koulutuspäivät on tarkoitettu ennen muuta psykoterapeuteille ja
psykoterapeuteiksi opiskeleville, mutta soveltuvat muillekin lasten
mielenterveystyön ja lastensuojelun ammattilaisille.
Ruotsalainen lasten
psykoterapeutti luennoi kriisihoidoista ja adoptioista
Tukholmassa sijaitseva Ericastiftelsen on ollut jo vuosikymmenien
ajan tärkeä lasten psykoterapian osaamiskeskus. Siellä vaikuttaa
myös psykologi Elisabeth Cleve, jonka esikoisteos on jo ilmestynyt
meillä ja toinenkin saadaan lähiviikkoina suomeksi.
Kirjoissaan Cleve osoittautuu harvinaislaatuiseksi lasten
psykoterapian virtuoosiksi, jonka työssä yhdistyvät teoreettinen
tietämys, pitkä kokemus sekä lämmin sydän.
Suomen lasten- ja nuorisopsykoterapiayhdistys saa Cleven vieraakseen
ja hän pitää 21.–22. tammikuuta 2005 Helsingissä Radisson
SAS-hotellissa englanninkielisen seminaarin otsikolla Psychotherapy
for children with special needs. Seminaarin aiheina ovat lasten
kriisi- ja lyhytpsykoterapia ja adoptiolasten psykoterapian
erityispiirteet.
Palasista ehjäksi
Elisabeth Cleven esikoisteos Kaaoksesta kohti eheyttä –
ADHD-lapsen tarina (WSOY 2003) on kuvaus Ruotsiin adoptoidun pojan
pitkästä psykoterapiasta. Douglas syntyi nuorelle, prostituoituna
työskennelleelle äidille, ja kun hänet otettiin kolmevuotiaana
huostaan, hän oli ehtinyt jo kokea massiivista kaltoinkohtelua ja
hoidon laiminlyöntejä.
Poika sijoitettiin nelivuotiaana lapsettomaan tukholmalaisperheeseen.
Hän käyttäytyi siellä täysin kaoottisesti: hän rikkoi ja tuhosi
esineitä, kävi ihmisten kimppuun, eikä malttanut hetkeksikään
pysähtyä aloilleen.
Psykologisissa tutkimuksissa tuli esiin suuria motoriikan ja
hahmotuksen erityisvaikeuksia. Douglas ei kyennyt minkäänlaiseen
vastavuoroisuuteen eikä empatiaan, ja hänen käsityksensä omasta
itsestään oli katastrofaalisen huono. Kaaoksen alta löytyi onneksi
myös sitkeyttä, lahjakkuutta ja ehjiä alueita.
Cleve osoitti suurta rohkeutta ottaessaan Douglasin psykoterapiaan.
Hoito tapahtui kahdesti viikossa ja kesti kaikkiaan seitsemän vuotta.
Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat lähinnä suhteen muodostamisessa.
Terapeutti oli ajoittain uupunut ja epätoivoinen. Cleve jatkoi
terapiaa. Vähitellen tapahtui käänne parempaan.
Douglasista varttui kookas ja komea poika, joka loisti koripallossa
ja pystyi vähitellen luomaan toverisuhteitakin. Terapiassa vuosien
aikana kerätyt piirrokset ja askartelutyöt ja niihin liittyvät
muistot antoivat Douglasille jatkuvuuden tunnetta, joka häneltä oli
puuttunut kokonaan.
Cleven kuvaus yhteisestä matkasta nostaa voimakkaita tunteita
ahdistuksesta ja hämmennyksestä nauruun ja kyyneliin saakka ja
herättää suurta kunnioitusta sekä Douglasin elinvoimaisuutta että
hänen terapeuttinsa taitavuutta kohtaan. Cleve osaa yhdistää
neuropsykologisia, jäsentäviä ja kuntouttavia elementtejä
psykodynaamiseen ymmärtämykseen. Luonnollisesti Douglasin hoitoon
sisältyi terapian ohella erityisopetusta, vanhempien tapaamisia ja
monenlaisia yhteisneuvotteluja.
Seitsemän vuotta ja 365 hoitokertaa tuntuvat paljolta, mutta mikä
olisi Douglasin ennuste ollut ilman terapiaa? Hoidon kustannuksilla
olisi saanut noin kahden kuukauden mittaisen hoitojakson
lastenpsykiatrisella osastolla, eikä sillä olisi päästy kovinkaan
pitkälle.
Iso ja pieni ovat poissa
Cleven toisessa kirjassa, En stor och en liten är borta, ollaan
aivan toisenlaisessa tilanteessa. Victor, vielä alle kolmevuotias
pieni poika on joutunut kohtaamaan menetyksen, jollaista ei soisi
kenellekään, kaikkein vähiten pienelle pojalle. Hänen äitinsä ja
vauvaikäinen veljensä menehtyivät auto-onnettomuudessa. Victor
matkusti samassa onnettomuusautossa isän istuimen takana mutta
selvisi vahingoittumattomana.
Victor, joka oli ollut äidin poika, ei pystynyt edes mainitsemaan
äitiä tapahtuman jälkeen ja kieltäytyi kuuntelemasta mitään äitiä
koskevaa puhetta. Itkun ja kaipauksen asemesta hän käyttäytyi
levottomasti ja ylipirteästi ja yritti epätoivoisella
pelleilemisellä saada surevat omaisensa paremmalle tuulelle.
Elisabeth Cleve tapasi poika kolme kertaa arvioidakseen tilannetta,
minkä jälkeen käynnistyi 12 kerran mittainen kriisiterapia. Sen
kuluessa Victorin lukot aukesivat: hän alkoi surra menetystään ja
uskalsi kaivata äitiä. Prosessin kuvaus on paikoitellen
pakahduttavan intensiivinen, eikä varmasti jätä yhtään silmää
kuivaksi.
Kaksi- ja puolivuotias lapsi siis osaa surra, mutta tarvitsee
aikuisen apua surunsa läpikäymiseksi. Tekopirteä käytös ei saisi
johtaa kuvittelemaan, että pieni lapsi ”unohtaa” nopeasti tai on
peräti kyvytön tuntemaan tuskaa. On myös aivan selvää, että lyhyt
kriisi-interventio on pojan vastaisen kehityksen kannalta tavattoman
tärkeä.
Cleven kirjojen viritys on yleistajuista ja ne ovat helppolukuisia.
Uskon, että niiden yleinen humaanius ja lapsen rinnalle asettuminen
kiinnostavat sekä lasten mielenterveystyön ja lastensuojelun
ammattilaisia että laajempaakin lukijakuntaa.
Jari Sinkkonen
LT, ylilääkäri
Pelastakaa Lapset ry.
|
